Siirrettävän kehikon eristys

Lämpöhäviöiden tasauslaskentaa varten on päätettävä rakenteista ja materiaaleista. Pääsääntö on nykyisin se, että vaikka eristävyydeltään huonoja rakennusosia voidaankin kompensoida tekemällä jostakin rakennusosista vastaavasti parempia, niin seinien lisälämmöneristämiseen on silti varauduttava, kuten myös LTO ilmanvaihtokoneeseen.

Hirsirunkoiseen taloon tulee pystyrarunkoisia osia - esimerkiksi kuisti ja yläkerta. Tässä esimerkkirakenne hengittävin materiaalein toteutetusta seinästä.
Rakenne ulkoa sisään:
Pystysuuntainen paneeli 20mm, vaakakoolaus 22mm, pystykoolaus 22mm, tuulensuojalevy 12mm, vaakakoolaus ja eriste 50mm, pystyrunko 125mm, sisäverhouslevy.
Routaeristeet, salaojat, sadevesiviemärit ja patolevyt ovat verrattain uutta tekniikkaa. Kaikkea uutta ei automaattisesti kannata pitää pahana, vaan niiden käyttö perustellusti ja suunnitellusti on viisasta.
Rakennuksen perustusten kuivana pitäminen sekä roudalta suojaaminen on ensisijaisen tärkeää.
Sanomalehdet, sahanpuru ja kutterinlastu ovat perinteisiä ja ekologisia materiaaleja. Ne hengittävät ja ovat miellyttäviä käsitellä. Hengittäminen tarkoittaa materiaalin kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta.
Höyläämöt myyvät kuivaa kutterinlastua. Kevyenä materiaalina
se on helppo lapioida jätesäkkiin, jossa sitä on helppo kuljettaa.
Levittäminen tapahtuu lapiolla. Kutterinlastu kannattaa tiivistää
kenkiin kiinnitetyillä laudanpaloilla eli purusuksilla. Hengityssuojainten käyttö on suositeltavaa, vaikka
materiaali luonnonmukainen olisikin.
Huokoinen puukuitulevy on hirsitaloon hyvä valinta. Sitä on helppo työstää esimerkiksi käsisahalla, sirkkelillä sekä mattopuukolla. Pehmeänä materiaalina sen akustiset ominaisuudet ovat hyvät. Se asennetaan ulkoseinille kahdessa ja
väliseinille yhdessä kerroksessa. Puukuitulevy on puupohjainen ja hengittävä materiaali. Sen akustiset ominaisuudet ovat erinomaiset. Kiinnitys pahvinauloin naulaten tai hakasilla ampuen. Seinässä puukuitulevy esiliisteröidään kahteen kertaan, jonka jälkeen sen päälle voi suoraan tapetoida. Yleensä kuitenkin sen päälle asennetaan pinkopahvi alustapetiksi joko pingottaen tai liisteröiden. Myös makulatuuritapettia sekä sanomalehteä käytetään. Puukuitulevyt limitetään ylä- ja alapohjan paperointien kanssa, jotta rakenteesta saadaan ilmatiivis eli vedoton.
Raottoman lautalattian salaisuus ei ole teollinen kuivaus, vaan maltti kuivaamisessa. Laudan on oltava yli vuoden vanhaa ja se on varastoitava lämpimään tilaan ilmavasti. Paras vuodenaika lautalattian tekemiselle on helmikuu, jolloin sisäilman suhteellinen kosteus on matalimmillaan. Tällöin laudat ovat pienimmillään eli kutistuneita. Ne eivät siis tämän jälkeen enää kutistu lattiassa. Kiinnittäminen kannattaa tehdä ruuveilla urospontista. Näin lattia on helpompi purkaa, jos tulevaisuudessa tälle on pakottava tarve.
Asennusvaiheessa lattialaudat voidaan kiristää kiiloilla toisiaan vasten, jos pelkällä lyöntikapaulla ja lyömisellä ei saada raottomia saumoja.
Pystytetyn kehikon on annettava painua vähintään yhden talven ajan rauhassa. Painumisen aikana seiniin ei saa kiinnittää pystysuuntaisia rakenteita, kuten esimerkiksi koolauksia tai rakennuslevyjä, jotta ne eivät ala kantamaan ja näin ollen ehkäise painumista. Painuessaan hirret tiivistyvät toisiaan vasten.
Lisälämmöneristäminen tehdään kehikon ulkopuolelle, jotta mahdollinen kastepiste ei muodostu seinän sisässä hirteen, vaan lähemmäs ulkovuorausta ja tuuletusrakoa.
Ulkovuoraus tehdään höylätystä, ei hienosahatusta laudasta. Höyläpintaisen laudan annetaan karhentua ja kuivua vuoden päivät seinään kiinnitettynä ennen kuin se voidaan maalata. Näin maali tarttuu hyvin kiinni. Maaliksi valitaan perinteisiä maaleja, kuten pellava- tai petrooliöljymaalia.
Nämä ovat hengittäviä maaleja. Kaikkien valmistajien kyseiset maalit eivät automaattisesti ole hengittäviä eli asiaan on syytä perehtyä huolellisesti.

(Niko Palonen, rakennuskonservaattori ja restaurointikisälli)