Aasit

Kirjoittanut Anu Prusi, harjoittelija tilallamme (2/2017)

Eloisa


Alpakoillamme on vuodesta 2015 ollut kavereina kaksi aasia - Eloisa ja Molli. Talvisin aasit asuvat omassa pihatossaan, mutta kesäisin kaikki ovat samalla laitumella. Alpakat kestävät vapaan heinän houkutukset, mutta aaseille se on liikaa. Ruokaa täytyy säännöstellä ja ruokailuaikoja hieman ohjailla.

AASEISTA YLEISESTI

 

Aasi eli Eguus Asinus kesytettin kantojuhdaksi Lähi-Idässä. Sen villi kantamuoto on nimeltään afrikanvilliaasi, joita elää alueella edelleen - joskin uhanalaisena. Pikku hiljaa niihin on sekoittunut myös kesyaasin verta. Aasit ovat yleisiä välimeren maissa, mutta Suomessa aasi on yleistynyt vasta viime vuosikymmeninä. Tällä hetkellä aaseja on Suomessa noin 400.

Suurin osa aaseista ei ole mitään rotua, vaan ne ovat vain aaseja. Aaseja on kuitenkin myös jalostettu, ja niistä löytyy rotujakin. Tunnetuin näistä on suurikokoinen ranskalainen ns. Poitou -aasi. 

Villiaasin säkäkorkeus vaihtelee 100 - 150 cm välillä. Paino on normaalisti alle 290 kg. Kesyaasien koot taas vaihtelevat jalostuksen johdosta suuresti. Siinä missä pienimmät aasit voivat olla 70 - 80 cm korkeita, on Poitou -aasin korkeus jopa 165 cm. Kaiken kaikkiaan kesyaasit ovat yleensä pienempiä kuin villiaasit painonkin jäädessä noin 200 kiloon.

Aasit ovat useimmiten harmaanruskeita. Takaruumiissa, turvassa ja kyljissä on vaaleampaa karvaa. Selässä kulkee usein tumma ns. aasinristi. Lyhytkarvainen häntä päättyy usein tupsuun. Aasin harja on karkea ja otsatukka puuttuu. 

Aasit ovat tunnettuja pitkistä korvistaan. Niiden asennosta näkee, millä jalalla on herätty!

Aasien keski-ikä on noin 20 vuotta, mutta hyvinhoidettu, normaalipainoinen ja terve aasi voi hyvinkin elää 30-vuotiaaksi. Vanhimmat aasit ovat eläneet 50-vuotiaiksi.

MEIDÄN AASIMME

 

Meillä on kaksi aasia - Eloisa ja Molli. Molemmat ovat vielä melko nuoria (synt. 2015). Ensimmäisenä saimme Eloisan, joka ei aivan ymmärtänyt alpakoiden perään, vaan kaipasi selvästi lajitoveria. Onneksi löysimme melko nopeasti Mollin, joka luonteeltaan hieman arempana leimautui heti täysin kookkaampaan Eloisaan. Voisi sanoa, että Eloisa on pienen laumansa johtaja, mutta kyllä Mollikin puolensa pitää. Eloisa pitää enemmän harjaamisesta ja paijaamisesta - Molli taas ei niin harjasta pidä.

Molemmat ovat kovasti uteliaita ja tulevat kyllä juoksujalkaa aidan viereen, jos niille vain huomiotansa antaa. 

 

MITÄ AASI TARVITSEE?

 

SEURAA!

Aasi on laumaeläin, joten sitä ei saa pitää yksin. Kaveriksi on hankittava aina toinen kavioeläin - mieluiten toinen aasi, mutta myös hevonen tai poni käy. Aasin pitopaikan tulee olla samojen määräysten mukainen kuin hevosten pitopaikka.

 

ULKOILUA JA LIIKUNTAA!

Aasin on päästävä päivittäin jaloittelemaan tarhaan tai laitumelle useammaksi tunniksi. Tarhassa tulee olla katos tai kunnon puusto suojaamaan sateelta. Aasit kestävät koviakin pakkasia, jos niillä on tuulensuoja ja päällään lämmin loimi. Myös sadeilman sattuessa aasin voi loimittaa. Aasin tarhan ja laitumen pitäisi olla mahdollisimman kuivia pohjiltaan. Suomen vuodenajat ovat haasteellisia aasinpidon kannalta, sillä syksyn ja kevään kurakeleillä märkä maaperä aiheuttaa usein kavio-ongelmia aaseille. Kaviosieniin on suhtauduttava vakavasti. Aasin kavion tulisi olla mahdollisimman kova ympäri vuoden. 

Aasin tarhan voi rakentaa rinteeseen, jotta sadevesi ei seiso siinä. Kallioinen tai kivinenkin maasto käy, kunhan tarhassa on tasaisiakin kohtia. Metsäiset tarhat ovat usein kuivempia kuin pellolle tai savimaalle tehdyt. Tasaisella maalla oleva, helposti kuraantuva tarha tulisi muuttaa hiekkatarhaksi: mutamaa raavitaan pois, tehdään salaojat ja hiekkapohja, jonka päälle laitetaan runsaasti isorakeista soraa. Tämäntyyppisestä tarhasta lanta on siivottava usein, tai se muuttuu takaisin kuravellitarhaksi. 
 

SUOJAA! 

Aasia voi pitää pihatto-olosuhteissa. Pihaton on oltava ehdottoman tuulenpitävä ja mieluiten eristetty - kolmeseinäinen katos ei siis käy pihatosta. Ovensuussa tulisi olla muovisuikaleet tai pihaton oltava sen mallinen, että siinä on ”tuulikaappi”, jotta ilma ei pääse tulemaan suoraan sisälle pihattoon. Pihaton sisällä tulee olla paksu, kuiva alusta, johon aasi voi käydä maate.

 

VETTÄ JA HEINÄÄ!

Aasin tärkein ravintolähde on kortinen rehu tai kuivaheinä, jota tulee tarjota ympäri vuoden. Aasit pärjäävät vähemmällä kuin hevoset, ja suositeltavaa olisi antaa heinää 1,5% aasin painosta, sen kuntoa seuraten. Jos aasi laihtuu, tulee rehumäärää lisätä - ja jos lihoo, vähentää. Heinää on hyvä tarjota useamman kerran vuorokaudessa. Meillä aasit saavat sitä aamuin ja illoin. Meillä aasit saavat lisäksi aamuisin kauran, ponien täysrehupelletin ja kivennäisen sekoitusta kumpikin noin desin verran.

Kesällä aasi voi laiduntaa, mutta siihen liittyy riskejä. Aasi on alkukantainen eläin, ja tottunut kuivaan ja kortiseen heinään, mitä kevätruoho ei ole. Isoin riski on kaviokuume, jonka aasi voi saada suuresta määrästä liian sokeripitoista ruokaa (esim. kevätruohoa). Aasin ruoansulatus ei ehdi käsitellä suurta määrää hiilihydraatteja kerralla, ja kun sulamaton sokeri tulee suolistoon, se voi aiheuttaa myrkytystilan. Aasilla se näkyy kaviokuumeena ja löysänä lantana. Aasi kannattaa totuttaa laiduntamiseen pikkuhiljaa. Aasille voi esimerkiksi niitata aluksi pieniä määriä tuoretta heinää. Laitumelle päästettäessä on seurattava tarkkaan sen terveyttä, etenkin kesän alussa.

Heinän lisäksi aasille tulee laittaa karsinaan tai tarhaan suolakivi ja tarjottava kivennäistä. Määrä on puolet siitä, mitä vastaavan kokoiselle ponille annettaisiin. 

Vaikka aasi on alkuperältään aavikkoeläin ja sopeutunut kuiviin olosuhteisiin, tulee sillä olla jatkuvasti puhdasta, raikasta vettä tarjolla. Itsellämme on tarjolla automaattiset, lämmitetyt juottoastiat, joihin kovimmilla pakkasilla lisäämme lämmintä vettä, jotta elimistö pysyisi lämpimänä.

 

HOITOA JA HUOLENPITOA!

Kavioiden hoito

Aasin kavion rakenne on samantyyppinen kuin hevosella, mutta kaviot ovat pystymmät. Aasin kavio on rakentunut siten, että se imee itseensä vettä aina tilaisuuden tullen, mistä märkien kelien kavio-ongelmat johtuvat. Niiden varalle on hyvä ostaa sieniin tehoavaa pesuainetta.

Aaseja ei kengitetä, koska aasin kaviot ovat niin vahvaa materiaalia, ettei ole vaaraa että ne kuluisivat liikaa. Aasille on kuitenkin mahdollista tehdä sairaskengitys, jos eläinlääkäri niin ehdottaa. Aasin kaviot on vuoltava 2-3 kertaa kuussa, jotta ne eivät kasvaisi liikaa. Kaviot on hyvä puhdistaa kaviokoukulla päivittäin.

 

Madotus ja rokotus

Aasi on hyvä madottaa ainakin kahdesti vuodessa - keväällä ja syksyllä. Ainakin toisen matolääkkeen tulisi olisi myös keuhkomatoon tehoava. Keuhkomato on aasilla oireeton, mutta hevoseen tarttuessaan se voi aiheuttaa oireita (mm. yskimistä).

Jos aasit liikkuvat tilalta toiselle tai omalla tilalla käy vieraita hevosia, on hevosinfluenssarokotus tarpeen.

YLEISIMPIÄ KYSYMYKSIÄ AASEISTA

 

Mitä aasien kanssa voi tehdä?

Aasilla voi ratsastaa, ajaa kärryillä, harjoittaa sen kanssa agilityä - tai pitää sitä ihan vain lemmikkinä ja seurana. Aasin koolla on väliä, kun miettii aasilleen sopivia aktiviteetteja.

 

Minkä kokoinen aasilla voi ratsastaa?

Pienellä noin 100 cm korkuisella aasilla voi ratsastaa korkeintaan 50-kiloinen ratsastaja, sirommalla aasilla 40-kiloinen. Suuremmalla, 140 cm korkealla aasilla voi ratsastaa korkeintaan 70-kiloinen ratsastaja, sekin aasin rakenteesta riippuen. Perussääntö on, että ratsastajan paino saisi olla korkeintaan 20% aasin painosta. Painon lisäksi vaikuttaa myös pituus - jos ratsastaja on liian pitkä, apujen antaminen vaikeutuu, vaikka painoa ei olisikaan liikaa.

 

Millaisia aasit ovat luonteeltaan?

Kaikki aasit ovat yksilöitä, ja samasta isästä ja emästä polveutuneet varsatkin voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia. Aasien käyttäytymiseen vaikuttavat monet seikat,mm. perimä, elinympäristö, yleiskunto, mahdollinen kipu, aikaisemmat kokemukset ja opitut asiat sekä aasin käsittelijän käyttäytyminen.

Aasit ovat saaliseläimiä. Niiden nähdessä pedon ensisijainen reaktio on pakoon juokseminen. Jos aasilla ei ole tilaisuutta paeta, se käy pedon päälle. Luonnossa aaseilla on tiukempi reviiri kuin hevosilla, ja aidatulla alueella reviirin merkitys korostuu entisestään. Aasit voivat suhtautua aggressiivisesti reviirilleen pyrkiviä pienempiä eläimiä kohtaan. Luonnossa aasien uhkana ovat olleet sudet, ja tietysti ihminen. Joskus villiaasien kimppuun hyökänneet sudet ovat jääneet aaseille toiseksi, kun aasit ovat asettuneet piiriin puolustusrintamaksi ja käyneet susien kimppuun hurjasti potkien ja purren. Ihmisten lähellä villiaasit ovat hyvin arkoja, mikä ei ole ihme, sillä ihmiset metsästivät aikoinaan villiaasit lähes sukupuuttoon.

Aasi on laumaeläin. Luonnossa aasitammat elävät varsoineen laumoissa, jotka ovat aikuisen oriin reviirillä. Johtava ori karkottaa laumasta nuoret oriit, jotka muodostavat myöhemmin omia laumoja.  Tammat pysyvät synnyinlaumassaan, ellei vieras ori "varasta" niitä. Aasi saa luonnossa yleensä yhden varsan kerrallaan vuoden tai kahden välein. Varsat syntyvät yleensä keväällä, jolloin ravintoa on runsaasti tarjolla. Keskenään aasit kommunikoivat toistensa kanssa äänekkäin ii-aa -kiljahduksin.

 

Ovatko aasit tyhmiä?

Aasi on leimattu tyhmäksi sen pakoreaktion vuoksi. Jos aasi ei suostu liikkumaan, kyse on todennäköisesti siitä, että se pelkää - etenkin jos sitä ollaan viemässä vieraaseen paikkaan kuten traileriin tai uuteen karsinaan. Hevosen saa liikkumaan eteenpäin käyttämällä hyväksi sen pakoreaktiota (heiluttaa jotain hevosen takana), mutta aasi todennäköisesti vain kääntyy katsomaan, mikä sen takana heiluu. Siinä missä hevonen pelästyessään säntää samantien karkuun ja juoksee keskimäärin 200 m ennenkuin katsoo taakseen, aasi jämähtää paikoilleen ja katsoo mikä sen säikäytti. Karkuun se lähtee vain, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Aasin koulutus on tärkeää ja on hyvä aloittaa jo nuorella iällä totuttamaan aasia vieraisiin paikkoihin ja asioihin. Oikeasta käytöksestä aasia voi palkita makupaloilla.

 

Mikä on muuli?

Muuli on hevostamman ja aasioriin varsa, muuliaasi taas aasitamman ja hevosoriin jälkeläinen. Muulit ovat yleisempiä. Ne kasvavat emäänsä suuremmiksi ja jaksavat kantaa suuria taakkoja. Muulit ovat lähes aina steriilejä, mutta muutama muulitamma maailmassa on onnistunut saamaan varsojakin. Aasi voi risteytyä myös seepran kanssa, jolloin jälkeläistä kutsutaan sebroidiksi.

 

SUOMEN AASIYHDISTYS

 

Suomen Aasiyhdistys ry on perustettu vuonna 2008. Aktiivisten aasiharrastajien tarkoituksena on parantaa aasien ja aasiristeytysten tuntemusta ja hoitoa Suomessa.

Yhdistyksen toimintaan kuuluu aasitiedon jakaminen messuilla  ja kerran vuodessa järjestettävä aasileiri ja/tai aasipäivä.

Suomen aasiyhdistyksen sivuilta löytyy aaseista kattavasti lisätietoa, osoitteessa https://aasiyhdistys.fi/suomen-aasiyhdistys-ry/

 

Taas Eloisa ensimmäisenä kuvattavana. Heinää syömässä etualalla Molli.