Miten Metsänkylän Navetta syntyi?

  


Kahdenkymmenen viime vuoden aikana on vanhojen rakennusten arvostuksessa tapahtunut selvä asennemuutos. Vanhoista rakennuksista ollaan kiinnostuneita, niitä kunnioitetaan ja niiden eteen halutaan nähdä vaivaa. Puuttuvaa pellinkannatinta tai ovenkahvaa etsitään jopa satojen kilometrien päästä. Harrastus on mukaansa tempaava.
Jopa niin, että siitä voi kehkeytyä ammatti.

Kun lopettelin omia rakennushistorian puolelle kääntyneitä taidehistorian opintojani Helsingin yliopistossa, päättyi samalla myös vuosia vienyt vanhan hevostallin rakentaminen kodiksemme. ”Päättyi” on kelvoton sana tässä yhteydessä, sillä iäkkään rakennuksen kunnostus ei pääty koskaan. Ja jos se muuten olisikin päättyäkseen, keksii utelias mieli aina jotain uutta nakerrettavaa! Kotimme rakentamisen edetessä olimme huomanneet, kuinka vaikeaa oli löytää vanhoja hirsiä, savitiiliä tai muita kotimme ikään istuvia rakennustarvikkeita. Muutamat aiheeseen perehtyneet yrittäjät olivat aivan liian kaukana Hämeenlinnasta, eikä apua löytynyt usein edes lehti-ilmoitusten avulla. Tiilet ja hirret kuitenkin lopulta löytyivät ja Talli valmistui kodiksi, mutta kutku rakentamista - ja etsimistä sekä löytämistä - kohtaan jäi itämään.
Kun olimme kunnostaneet kotimäkemme Metsänkylän kartanon muutkin rakennukset innostuksen laantumatta, oli tilanteen vakavuus vain hyväksyttävä.

Viimeisenä kunnostuskohteenamme oli kookas 180-vuotias navettamme, jolle emme olleet keksineet uutta käyttötarkoitusta. Koko rakennusrupeamamme ajan Navetta oli toiminut
varastona. Joukkoon oli eksynyt monia hienoja ovia ja ikkunoita, joille ei ollut löytynyt käyttötarkoitusta. Niitä olimme saaneet navetalle Hämeenlinnan alueen purkajilta, jotka olivat onnellisia siitä, ettei hyvin valmistettuja ja hyvin säilyneitä aarteita tarvinnut viedä kaatopaikalle. Kun rakentaminen muuten loppui, jatkoivat purkajat ovien ja ikkunoiden pelastamista tyyliin "... mahtuuhan sinne isoon Metsänkylän navettaan onneksi vielä... ".  Seinät tulivat kuitenkin vastaan 1300 neliölläkin ja mieheni tuli eräänä kesäisenä päivänä kysyneeksi, enkö voisi jo harkita niistä luopumista ja myydä eteenpäin. 
Siitä viattomasta kysymyksestä ajatus Navetasta syntyi.

Navetalla myydään vanhoja rakennustarvikkeita, välitetään vanhoja hirsikehikoita ja pidetään yllä vanhojen rakennusten taitajien Osaaja -rekisteriä.
Domus Classica syntyi Navetan kupeeseen siitä tarpeesta, ettei kaikkia tuotteita kovasta yrittämisestä huolimatta löydy vanhana. Tuomme maahan ja valmistutamme Suomessa yli kahdellasadalla tavarantoimittajalla vanhan mallin mukaisia rakennustarvikkeita, joita voi tilata verkkokaupan kautta tai noutaa Domus Classican myymälöistä Hattulasta, Helsingistä tai Tampereelta. 

Parikymmentä vuotta sitten sanottiin, että ”tiilitalossa asuu onnellinen perhe”. Tänä päivänä sanoisin, että sellainen asuu satavuotiaassa hirsitalossa! Niin onnellisen oloisia asiakkaita Navetassa sunnuntaisin käy. Vielä onnellisemmaksi ilme muuttuu, kun Navetan nurkasta löytyy se kaivattu pellinkannatin. Ja jos ei vanhana, niin sitten uutena. 

 

t. Pia Kuurma
Varaosapankkiiri

 

Tästä lähdettiin liikkeelle! Näkymä isosta tilasta ennen Metsänkylän Navettaa.
Tässä on nyt takka.
Kaari kylmän ja lämpimän tilan välissä. Nyt kaaressa on ikkuna.