Kartanoalueen historiaa

 

 

Metsänkylä mainitaan Hattulan kirkonkirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1453 eli asutusta tilalla on ollut jo silloin. Metsänkylän kartano on vanha rustholli eli aatelittoman ratsutila, jonka oli tarvittaessa annettava sotilas ratsuineen kruunun käyttöön vastineeksi maanviljelysoikeudestaan kruunun varsinaisesti omistamaan tilaan. Yleinen mielipide luki ratsutilat ns. talonpoikaisaateliin kuuluviksi. Kartano oli oma kylänsä, joka pystyi itse tuottamaan tarvitsemansa hyödykkeet. Kartanoille ominaisia ovat asuinrakennusten ja taloussiipien muodostamat erilliset rakennusryhmät ja laajat peltoalueet rakennusten ympärillä. Metsänkylä on luettu kartanoiden joukkoon ensimmäistä kertaa 1800-luvun alussa.

Metsänkylän ensimmäiseksi omistajaksi on kirkonkirjojen mukaan merkitty Nuutti Matinpoika, joka piti tilaa vuodesta 1539 vuoteen 1567. Siitä lähtien Metsänkylän rusthollilla on ollut monia ja verrattain lyhytaikaisia omistajia. Tästä johtuen kartanon eri vaiheista ei ole olemassa systemaattisesti kerättyä historiatietoa.

Aulankoon Metsänkylä liittyi Hugo Standertskjöldin omistuksen kautta. Metsänkylä toimi Aulangon ns. maanviljelystilana vuodesta 1890 vuoteen 1925, jonka jälkeen tila oli Hämeenlinnan kaupungin ja pankinkin omistuksessa ennen siirtymistään Paasivaaran suvulle vuonna 1935. 

Kooltaan Metsänkylä oli vielä vuonna 1946 varsin suuri maatila 1080 hehtaarillaan. Sotien jälkeen tilasta erotettiin alueita Karjalan evakkojen asutettaviksi. Myös valtio lunasti suuren osan metsistä sotien jälkeen Parolannummen Panssariprikaatin maastoharjoituksia varten.

Metsänkylän kartano kuuluu Kanta-Hämeen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi määriteltyihin
kohteisiin. Rakennushistoriallisesti merkittäväksi kartanoalueen tekee nimenomaan sen yhtene-
väisenä säilynyt kolmenkymmenen talousrakennuksen punamultainen kokonaisuus, joka tällä
vuosisadalla on kokenut monia muutoksia. Rakennuksia on siirretty, niitä on palanut ja niitä on
myös purettu. Rakennuksien julkisivuihin ei pääsääntöisesti ole tehty muutoksia. Suurin osa
rakennuskannasta on peräisin 1800-luvulta. Metsäkylän vuonna 2000 salamasta syttyneessä tulipalossa palanut päärakennus on rakennettu 1820-luvulla, Pehtorin talo 1800-luvun alkupuolella, punatiilinen navetta alkuperäisessä muodossaan 1850-luvulla ja sen viereinen nyt asuinkäytössä oleva talli on valmistunut vuonna 1910. Vanhin alueen rakennus on pieni ruoka-aitta 1770-luvulta.

Arkkitehtuuriltaan kartanon päärakennus edustaa tavanomaista viime vuosisadan alun maaseutukartanoarkkitehtuuria pohjakaavoineen ja julkisivuineen. Palaneessa rakennuksessa vielä erottuva lasikuisti on siihen rakennettu vuoden 1860 jälkeen, josta se on edelleen muutettu lämpimäksi tilaksi 1950 -luvulla.

Omistajista viime vaiheilta voidaan todeta, että johtaja Eino Waldemar Paasivaara osti kartanon
Hämeenlinnan kaupungilta v. 1935. Eino Paasivaara oli innovatiivinen viljelijä. Hän viljeli monenlaisia erikoisia kasveja kuten parsaa, mutta kartanon pääviljalaji oli vehnä. Monien vaiheiden - ja yhden pakkohuutokaupankin - jälkeen tila on nyt Eino Paasivaaran lastenlasten hoidossa.  Tilan pellot on vuokrattu ulkopuoliselle luomuviljejijälle ja kolme entistä työtekijöiden taloa on vuokrattu ulkopuolisille perheille. Monessa rakennuksessa toimii nyt lapsenlapsen Kimmon ja vaimon Pian pyörittämää liiketoimintaa kuten vanhojen ja uusien rakennustarvikkeiden myymälät sekä kahvila. Laitumella laiduntaa alpakoita, aaseja ja kesäisin lampaita. Mukana on yksi ponikin. Kaikki rakennukset on kunnostettu.