Hirsirunko

Tutkitaan hirsirungon kunto ulkoapäin, sisältä ja ullakon kautta. Pahimmat 

vauriokohdat on kuvattu kirjassa ”Hirsitalon kunnostaminen” sivulla 144. Tutkiminen 

edellyttää noin 60 cm pitkää terävää teräspiikkiä ja porakonetta.

 

1. Tarkistetaan hirsirungon liittymä perustukseen.

Alalistan kohdalla on usein vesivuoto. Poraamalla listan läpi hirteen usealla kohdalla löytyvät

lahot kohdat.
 

2. Tarkistetaan hiukan ylempää alapohjan kohdalta poraamalla onko seinähirsissä lahoa 

lattioitten pesuvesien aiheuttamana.

 

3. Tarkistetaan  ikkunoitten alaosan kohdat poraamalla, jos ikkunan alaosan 

lautarakenteet tai pellitykset ovat huonossa kunnossa.

 

4. Tarkistetaan ullakon kautta onko hirsiseinässä lahoa yläpohjaeristeitten kohdalla.

Monelle vanhan hirsirakennuksen omistajalle on ollut yllätys että hirsiseinistä on löytynyt

lahovaurioita varsin korkealta eli yläpohjan kohdalta. Tämä vaurio ei näy mitenkään mutta

paljastuu vasta ullakkoeristeen läpi teräspiikillä kokeiltaessa. Vaurion syynä ovat 

ilmavuodot hirren ja ullakkoeristeen saumassa ulkoseinillä. Talvella kostea sisäilma nousee

huoneista reunoilla olevia rakoja myöten ja tiivistyy vedeksi pakkasella. Vuosikymmenten

kuluessa lahovauriot laajenevat huomaamatta. Jopa kokonainen hirsikerta on jouduttu 

uusimaan korjaustöitten yhteydessä. Yleensä kuitenkin lahojen kohtien paikkamisella ja

reunojen tiivistämisellä on selvitty ongelmasta. 

 

5. Tarkistetaan ovatko seinät suoria. Pullistumat edellyttävät tukitoimia.

Vanhoissa hirsiseinissä on usein erilaisia muodonmuutoksia. Varsinkin 

niitä esiintyy pitkillä suorilla seinäpinnoilla. Tilannetta korostaa lisäksi 

aukkojen, kuten ikkunoitten ja ovien runsas määrä. Vanha keino on ollut 

följareitten avulla suoristaa seiniä usein jo rakennusvaiheessa. 

Följareilla  voidaan  myös vanhoissa rakennuksissa oikaista seinäpintoja. 

Följareitten rakentaminen on yksinkertaista, kunhan vain kiristyspulteille 

jätetään riittävästi liikkumavaraa.

 

(Risto Vuolle-Apiala, arkkitehti)