(Mielipiteitä rakennusalan ammattilaisilla on monia. Alla on pyritty esittämään yleisimmin esiintyneitä neuvoja ja ohjeita.
Otamme mielellämme vastaan hyviä neuvoja ja vinkkejä!) 

Vanha vai uusi lankku?

Jos rakennuksessa on vanha puulattia tallessa, kannattaa se pyrkiä säilyttämään työmäärällä millä hyvänsä! Joskus vanha lattia on nostettava ylös esimerkiksi eristeiden tarkistamista varten eikä työ aina ole helppoa. Vanhat lattiat ovat olleet joko tapitettuja tai päältä naulattuja, tapitettuja ja päältä naulattuja tai pontattuja tai pontattuja ja päältä naulattuja. Työ aloitetaan irroittamalla varoen lattialistat, ovien karmilaudat ja kynnykset. Lautalattian päällä mahdollisesti oleva matto ja muut pintakerrokset irroitetaan varovasti petkeleellä. Vasta tässä vaiheessa on mahdollista tarkistaa varsinaisen puulattian todellinen kunto. Jos kyseessä on hyväkuntoinen ponttilautalattia, aloitetaan purkaminen sahaamalla reunimmaisen laudan pontti auki, ja nostamalla aukisahattu reunimmainen lauta ylös. Jos pontatut laudat on lisäksi naulattu päältä suurilla nauloilla, kannattaa loppujen lautojen irroittamista varten tehdä puukiiloja, joissa keskellä on naulaura. Kiila työnnetään lautojen alle ja lattiaa nostetaan vähitellen ylöspäin pontit kiinni toisissaan. Aina naulat eivät lähde helposti alustastaan, vaan naulankannat menevät laudan läpi. Syntyneet kolot voidaan kuitenkin täyttää lattioita uudelleen koottaessa. Irroitettujen lautojen ponteissa oleva lika ja maali poistetaan maalikaapimella vetämällä. Jos lattialankut on tapitettu, kannattaa tapit sahata lankkujen välistä poikki, ja tehdä asennettaessa lankun sivuun uusi tapitus entisen viereen. Joskus vanhan lattian paikkaamiseen tai jatkamiseen tarvitaan vanhaa lankkua tai lautaa. Varsinkin pontattujen vanhojen lautojen mitoitus on usein uusista poikkeava. Pieniä määriä vanhoja lattialautoja ja -lankkuja löytyy Navetalta, nimenomaan paikkatarpeiksi.  

Jos lattia on jo poistettu tai muuten vaurioitunut, kannattaa tilalle hankkia ehdottomasti vanhat lankut tai laudat - jos sellaiset on tiedossa! Valitettavasti vanhaa lattiamateriaalia on markkinoilla erittäin niukalti. Navetan tarjoama uusi lattialankku on mahdollisimman lähellä vanhaa lankkua; sekä laadullisesti että myös ulkonäöllisesti.

Navetalla myytävä uusi lattialankku on talvikaadettua ja hitaasti matalalämpöisessä lauhduttimessa kuivattua puuta; kuusta, mäntyä tai koivua. Koska tukit hyödynnettiin aiemmin kokonaisuudessaan, saattoivat lankkujen leveydet vaihdella suurestikin. Tätä ominaisuutta haluamme korostaa tarjoamalla uutta lankkulattiaamme eri levyisistä lankuista (15-30 mm) koostuvana lajitelmana. Vaikka vanhimmat lankut tehtiin niin, että puun tyvi- ja latvapäät sovitettiin lattiaksi vuorotellen, on uusi lattialankku kummastakin päästään tasalevyistä ja valmiiksi pontattua. Tasalevyisyys pitää valmistuskustannukset ja myyntihinnan maltillisena sekä helpottaa asentamista itse kohteessa. Lattialautoja valmistetaan nykyään myös ns. päätypontattuina, mikä tarkoittaa sitä, että pontit höylätään myös lautojen päihin. Päiden ponttauksella vähennetään materiaalihukkaa, koska jatkoksia ei tarvitse sijoittaa vasan päälle. Yleisen tavan mukaan päätypontattuja lautoja myydään neliöittäin. Lyhyimmillään laudat voivat olla 1,2 m pitkiä. Myymiemme Korpi -lankkujen pituudet ovat kuusessa ja männyssä 4,30 m ja 5,20 m (erikoistilauksesta 6 m), ja koivussa 3-4 m. Lankut ovat täyspitkiä vanhan mallin mukaisesti, eikä niissä ole päätyponttauksia. Kuusi- ja mäntylankku on 33 mm paksua, koivulankku 30 mm.

Miten kunnostaa vanha rossilattia?

Tuuletettu rossipohjainen lattia otettiin talonpoikaistaloissa pikku hiljaa
käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Tätä ennen puulattiat olivat puolipyöreistä
hirsistä vierekkäin aseteltuja yksinkertaisia permantoja, joissa puut oli alapuolelta kolottu - kengätty - vasoihin sopiviksi. Rossilattian rakenne on poikkeuksetta säilynyt toimivana. Vakavia ongelmia on syntynyt ainoastaan rossipohjan sisään myöhemmin asennetuista vesiputkista ja keskuslämmityksestä. Jos putket ovat
jäätyneet tai muuten kuluneet puhki, on vettä saattanut valua rakenteisiin ja
eristeisiin. Myös kosteana asennettu eriste - sammal, olki, turve, sahanpuru, multa
tai hiekka - on saattanut lahottaa alapuolisina kannatuspuina palvelleita lankkuja
tai halaspuolikkaita.

Yleisempi ja helposti korjattavissa oleva ongelma rossipohjaisissa lattioissa on riittämätön lämmöneristys. Eristeiden vuotokohdat muodostuvat yleensä lattioiden ulkoseinän puoleiselle reunalle. Vanhoissa rakennuksissa lattialankkujen suunta on yleisen käytännön mukaisesti ollut tuvan ovelta päätyseinää kohden. Nopein ja lattiaa säästävin vaihtoehto on nostaa lankut ylös puolen metrin matkalta ulkoseinän suuntaisesti. Ensimmäinen tehtävä on tarkistaa, että vanhat sammal- tai sahanpurueristeet ovat kuivat. Jos näin on, voidaan painuneen eristekerroksen päälle seinän viereen lisätä joko kuivaa sahanpurua, pellava- tai sellukuitueristettä jo olemassa olevaa eristekerrosta mukaillen ja tiivistää se paikoilleen kunnolla. Tämä toimenpide riittää usein lattian vetoisuuden poistamiseksi. Lattian keskelle mahdollisesti jäävä ilmakerros toimii hyvänä eristeenä, jos ilma ei pääse siellä kiertämään.   

Joskus lattialankut syystä tai toisesta halutaan vaihtaa. Silloin rossilattian rakenne on mahdollista tarkistaa kauttaaltaan. Tässäkin tapauksessa on ensimmäiseksi tarkistettava, onko käytetty vanha eriste kuivaa. Jos näin on, ei sitä välttämättä kannata kokonaan uusia. Yleensä päällimmäisenä kerroksena on sammalta tai sahanpurua. Nämä molemmat täyttävät tehtävänsä edelleen. Tiivis savikerros alakannattajien päällä toimii oivana tuulensulkuna. Yleensä käytetty eristekerros on painunut, jolloin lattialankkujen alle on jäänyt ilmakanava. Tässä tapauksessa riittää, että sahanpurua, sellukuitu- tai pellavaeristettä lisätään tiiviiksi kerrokseksi lattiapintaan asti. Lattialankkujen alle kannattaa lisätä rakennuspaperi estämään lattian narinaa ja pitämään eristeet paikallaan lankkuja asennettaessa. Rakennuspaperi estää myös eristeiden kulkeutumisen imuriin lattian rakoillessa etenkin silloin, jos kyseessä on ponttaamaton lattia. Lattiakannattajien kunto on kuitenkin  tarkistettava, vaikka eristekerros olisikin kuiva. Yleensä ryömintäkerros lattiavasojen alla on niin korkea, että työn voi tehdä alhaalta käsin.  

Kostea eriste on poistettava kokonaan - myös varsinaisen eristekerroksen alla mahdollisesti käytetyt multa- ja hiekkakerrokset. Jos koko eristekerros on tiivistynyttä savea, ei sitä kannata säilyttää. Savi on hyvä tuulensulku, mutta huono eriste. Eristekerroksen ollessa kostea on syytä olettaa, että ongelmia on myös lattiakannattajien kunnossa. Huonokuntoiset ja kosteuden vaurioittamat kannattajat uusitaan aina. Samalla on tarkistettava myös lattiavasojen suoruus. Liian korkealla olevat vasat höylätään ja liian matalalla olevien vasojen päälle kiinnitetään sopivan korkuinen puinen korokekaistale. Näin helpotetaan lattialankkujen asentamista ja vähennetään lattian narinaa.

Kaiken kaikkiaan noin 40 cm korkuinen eristekerros lattiassa riittää hyvin ympärivuotiseen asumiseen. Jos rossipohja ei ole tarpeeksi korkea, mutta ryömintätilassa pystyy työskentelemään, voidaan eristettä lisätä myös lattian alapuolelle koolausten ja puukuitulevyjen avulla. Tukeva puukuitulevy alakannattajien päällä taas toimii hyvänä tuulensulkuna, jos koko eristekerros joudutaan uusimaan.

Mitä tehdä betonilaatalle lattian alla?

Monesti rossipohja uudistettiin 1960-1970 -luvuilla uudenaikaiseksi täyttämälllä ryömintätila hiekalla ja valamalla rossilattian tilalle betonilaatta. Tämän uudistamisen jälkeensä jättämiä vaurioita korjataan tällä hetkellä monella taholla. Pääsyynä lahovaurioihin on ollut lähinnä hirsiseinien jääminen betonirakenteiden sisään tai hiekkatäytteestä kodensoitunut kosteus lattian puurakenteisiin. Lattiarakenteeseen voi tunkeutua kosteutta myös huonetilasta käsin. Yleensä betonirakenteen kosteuden pystyy arvioimaan siitä, onko jo eristekerros kostea. Arviointi kannattaa tehdä nostamalla seinän vierestä pari lautaa ylös ja möyhiä eristettä betonilaattaan asti, koska kosteusvauriot löytyvät yleensä läheltä betonilaatan rajapintaa.  Jos eriste on kuivaa, eikä tarvetta ryhtyä isompaan lattiaremonttiin muuten ole, saa lattiasta eristävämmän lisäämällä ulkoseinän viereen lisäeristeeksi kuivaa sahanpurua, sellukuitu- tai pellavaeristettä tiiviiksi tampaten.

Joskus pintamateriaali on vaihdettava kokonaan. Silloin on mahdollista tehdä työ muutenkin perusteellisemmin. Kuivan laatan voi säilyttää, mutta sen sisälle jääneet puuosat on poistettava kokonaan. Yleensä säilytettävään betonilaattaan on hyvä lisätä lattialämmitys - ks. lisätietoja seuraavan otsikon alta. Betonilaatta voidaan myös poistaa kokonaan. Työ on tehtävä huonetila kerrallaan ja tarvittaessa vieläkin pienempinä osina. Purettaessa on otettava huomioon laatan mahdollinen rakenteita jäykistävä ja tukeva vaikutus. Tukirakenteita ei saa poistaa ilman tilapäiseen tukemiseen varautumista.  Mikäli puretun lattialaatan alapuolinen maa-aines on märkää ja hienojakoista, on sen tilalle vaihdettava vähintään 20 cm kerros salaojitussoraa. Vanhan rakennuksen kannalta suositeltavin ratkaisu on palauttaa alkuperäinen ja nerokas rossipohjarakenne betonilaatan tilalle. 

Sopiiko lattialämmitys puulattian alle?

(Korostan vielä erityisesti tässä kohdassa, että mielipiteitä rakentamisessa on yhtä monta kuin rakentajaakin. Esitetyt ohjeet on poimittu alla mainituista lähteistä.)

Yleinen käsitys on, ettei lattialämmitystä voi asentaa yli 28 mm paksujen lattialankkujen alle. Maalaisjärjellä ajatellen lämpö kuitenkin pyrkii väkisinkin ylöspäin, vaikka sitten paksujen lankkujenkin läpi. Lämmitetyn puulattian riskitekijöitä on kaksi. Ensimmäinen on se, että alapohja on huonosti eristetty esimerkiksi maavaraisessa betonilattiarakenteessa. Silloin lämpö saattaa karata alaspäin. Toinen on puulattian rakoilu puun kuivuessa ja kostuessa lämpötilavaihtelujen mukaan. Jatkuvassa käytössä olevassa asunnossa lattialämmitys on yleensä kuitenkin säädetty niin tasaiseksi, ettei lämpötilojen äkilliset muutoksia tapahdu. Jos asunto on pääasiassa käytössä kesäisin, ja paikan päällä käydään satunnaisesti, kannattaa lattialämmitys säätää talven yli pienelle peruslämmölle.

Vanha betonilattia on aina pienoinen riskitekijä, eikä sen poistaminenkaan riskitöntä ole. Varsinkin suoraan laatan päälle asennettavasta vesikiertoisesta lattialämmityksestä lämpöä karkaa myös alaspäin, mikä on energiahukan ohella hyväkin asia. Lämpö kuivattaa betonilaattaa ja itse betonilaatta toimii samalla myös hyvänä patterina! (Omakohtaisena kokemuksena voin tässä mainita, että 50 mm paksu lankkulattia ja vesikiertoinen lattialämmitys on toiminut kodissamme kymmenen vuoden ajan erittäin hyvin. Alussa tapahtuneen rakoilun jälkeen tilanne on nyt lankkujen osalta rauhoittunut.)

Rossilattia ja lattialämmitys

Lattialämmitys on mahdollista asentaa myös rossilattiarakenteeseen. Tällöin lattian kannakkeitten jakoihin asennetaan sähkölämmitysmatto, -kelmu tai -kaapeli lattian lämpöeristeen ja lattialankkujen väliin. Lankkujen alle tulee jäädä ilmarako. Suoraan lankkujen alle voi asentaa rakennuspaperin estämään liiallista lattian narinaa. Lämmityselementtejä valmistetaan kahta eri pintatehoa; noin 90 W/m2 elementit on tarkoitettu käytettäväksi  silloin, kun lattialämmitys on tilan ainoa lämmönlähde ja 60 W/m2 elementit silloin, kun lämpöä saadaan muustakin lähteestä. Elementtejä on saatavana 400 mm:n ja 600 mm:n kokoisiin koolausjakoihin.

Betonilattia ja lattialämmitys

Vanhan säilytettävän betonilattiarakenteen päälle on suositeltavaa asentaa lattialämmitys. (Tässä kohdin vanhan talon kunnostamista sallittaneen uusien parjattujen rakennusmateriaalien hyödyntäminen,  koska itse rakennekaan ei ole perustellusti varjelemisen arvoinen.)

1) Kun lattiassa on varaa nostoon:

Jos vanha betonilaatta on riittävän matalalla oviin, kynnyksiin ja muihin rakenteisiin nähden, voidaan vanhan laatan päälle valettavaan betonilaattaan asentaa vesikiertoinen lattialämmitys. Lattian vanha pintaverhous poistetaan ja betonin pinta puhdistetaan sekä tasoitetaan hiomalla tai tasauslaastilla. Lattialämmitysputket asennetaan korokkeiden varaan suoraan vanhan lattian päälle, ja pinnalle valetaan ohut noin 20-50 mm pintalaastikerros. Päälle asennettava puulattia koolataan laatan päälle uivaksi, kun alla on naulan reiiltä varjeltava lattialämmitysputkisto. Lankut tukevat rakenteen sivusuuntaisesti.
Lattialämmitys kannattaa asentaa varsinkin tuleviin märkätiloihin. Märkätiloissa pintalaatta on aina myös vesieristettävä ennen pintaverhouksen asentamista.  

2) Kun lattiassa ei ole varaa nostoon:

Erään rakentajan ohje sähköllä toimivan lattialämmityksen asentamiseen on seuraavanlainen:
1. Puhdista betonipinta; poista kaikki mahdolliset betonissa kiinni olevat puurakenteet.
2. Tee koolaukset kiilaten ne irti lattiasta, asenna kiilapuiden alle huopalevysuikaleet.
3. Asenna koolausten väliin betonilattian päälle kaksinkertainen uretaanilevytys, päälle kuitusementtilevy ja viimeiseksi alumiinipaperi lämmön heijastamiseksi ylöspäin.
4. Asenna koolausten väliin sähkölämmitysmatto, -kelmu tai -kaapeli valmistajan ohjeiden mukaisesti. Erittäin ohuesta lämpökaapelista lasikuituverkkoon ommellun lämpömaton paksuus 3 mm. 
5. Asenna lankut niin, että niiden alle jää ilmarako. Kannakkeen ja lankun väliin voi asentaa myös rakennuspaperin estämään liiallista lattian narinaa.

Puulattian asennus - miten tehdä se mahdollisimman oikein?

Kokonaan uudet lattialankut ja muissa tiloissa puhdistetut laudat ja lattialankut tuodaan tasaantumaan huonetilaan hyvissä ajoin ennen asennustyön alkua. Tasaantumisvaihe on hyvä kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Tänä aikana lämpötilan ja kosteuden tulisi olla normaalia asumistilaa vastaava. Tasaantumisella pyritään puun kosteuseläminen saamaan mahdollisimman vähäiseksi.

Höylättyjen uusien lattialankkujen käytetyimmät paksuudet ovat 28 ja 33 mm. Paksummalle lankulle riittää lattiakannattajien 600 mm tukiväli, ohuemmalle suositellaan 400 mm väliä. Kun lattiarakenne on tukeva ja pontit toisissaan tiukasti kiinni, ei lattiakaan narise.

Asennustyön aluksi suunnitellaan varsinkin vaihtelevan levyisten lankkujen asennusjärjestys. Kulkuväylille ja näkyville paikoille kannattaa sijoittaa leveimmät lankut ja seinän vierelle kalusteiden alle kapeimmat. Tasalevyisiä lautoja asennettaessa kavennetaan ensimmäinen asennettava lauta niin, ettei viimeinen jää liian kapeaksi. Huoneen suorakulmaisuus tarkistetaan mittaamalla. Mikäli aloitusseinä ei ole suora, höylätään aloituslauta seinän mukaiseksi. Ensimmäinen lauta asennetaan ura seinään päin noin 10 mm irti seinästä. Seinän ja lattian liitoskohtiin on hyvä jättää kauttaaltaan vastaava liikkumavara kiilojen avulla. Ne poistetaan lattian asentamisen jälkeen. Ensimmäinen lauta naulataan tai ruuvataan kiinni lattiakannakkeeseen niin, että naulan jäljet jäävät myöhemmin kiinnitettävän jalkalistan alle. Seuraavan rivin laudat lyödään lyöntikapulaa apuna käyttäen kiinni ensimmäisen rivin lautoihin. Lauta ruuvataan tai naulataan tuurnaa apuna käyttäen 45 asteen kulmassa pontin juuresta kiinni lattiakannakkeeseen niin, että naulan kanta uppoaa puun sisään. Naulan pituudeksi soveltuu 60 mm kampanaula tai 75 mm lankanaula, kun laudan paksuus on enintään 33 mm. Piilokiinnitys voidaan tehdä myös itseporautuvilla ruuveilla, joiden pituus on vähintään 60 mm.

Kun huonetilan koko lautojen pituussuunnassa ylittää neljä-viisi metriä, joudutaan lautoihin yleensä tekemään jatkoksia. Mahdolliset jatkokset on hyvä hajauttaa tasaisesti koko lattian alalle. Samalle kannakkeelle ei tule asentaa jatkoskohtia tiheämpään kuin joka kolmanteen riviin. Keskellä lattiaa olevan päätysauman saamiseksi mahdollisimman tiiviiksi puristetaan laudat tiiviisti toisiinsa kiinni seinän viereisestä raosta sorkkaraudan avulla. Jos jatkoksia halutaan välttää, voidaan lattian ympärille tehdä lankkukehykset, joita vanhoissa rakennuksissa usein käytettiin. Kyseinen rakenne tulee ottaa huomioon jo lattian alusrakenteita tehtäessä.

Lattialautojen asennuksen jälkeen on suositeltavaa tehdä kevyt koneellinen hionta ennen pintakäsittelyä, vaikka lankut olisikin jo kertaalleen höylätty. Jos lattia aiotaan kuurata, ei pintaa kannata hioa. Höylätty pinta kestää likaa paremmin kuin hiottu. Pienet epätasaisuudet kannattaa silloin suoristaa käsihöylällä.

Pintakäsittelyvaihtoehtoja on monia - mikä olisi se itselle sopiva?

Vanhimmat ja komeimmat vanhat lattialankut olivat usein käsittelemättömiä - tai ainakin ne näyttivät siltä. Lattioita on kuurattu eli pesty muutaman kerran vuodessa hiekalla ja kovalla harjalla sekä kylmällä vedellä niin, että lattiasta on vuosien kuluessa tullut vaalea ja reunoiltaan mukavasti pyöristynyt. Jos vaaleutta lattialle haluaa nopeammin, kannattaa pesussa käyttää apuna mäntysuopaa. Noin 1 dl mäntysuopaa liuotetaan litraan kylmää vettä. Pari ruokalusikallista vernissaa liuoksessa nopeuttaa kovan pinnan aikaansaamista. Lattiaa harjataan lankkujen suuntaisesti liuoksella useana päivänä peräkkäin. Ylimääräinen suopavesi pyyhitään pois ennen kuin lattia jätetään kuivumaan. Pontattu lattia kuurataan niukemmalla vedellä, varsinkin jos lattian alla on lattialämmitys. 

Lattia voidaan entisestään vaalentaa käsittelemällä se ennen suopakäsittelyä kalkkivedellä. Litraan vettä sekoitetaan 125-200 g kalkkia. Seos harjataan tehokkaasti puupintaan ja annetaan kuivua. Kuivunut ylimääräinen kalkki poistetaan harjalla. Tämän jälkeen lattia pestään suopavedellä. Jos lattia uusi puulattia halutaan patinoida vaaleanharmaaksi, käsitellään se 10 % rautavitrilliliuoksella ennen suopakäsittelyä.

Lattiapinta voidaan myös öljytä seoksella, jossa on 4/5 pellavaöljyvernissaa ja 1/5 puutärpättiä. Pinnan on oltava ehdottoman kuiva ennen öljyämistä, että öljy imeytyisi kunnolla puun huokosiin. Seos levitetään lattiaan puun syiden mukaisesti niin, ettei pinnalle jää kasaantuneita öljykerroksia. Lattia on hyvä käsitellä 2-4 kertaa, puun kuivumisaika käsittelyjen välillä on suositeltavaa olla 1-3 vrk.

Lattioiden vahaus on melko uusi tapa suojata puulattioita. Vanhoissa kaupunkiasunnoissa vahattiin parkettilattioita, mutta talonpoikaistaloissa lankkulattioiden vahaus ei ollut erityisen yleistä. Nykyään on tarjolla erilaisia öljyvahoja, joiden levittäminen on helppoa. Valmistajilla on laaja valikoima sävytettyjä vahoja, joita yhdistelemällä voi myös tehdä omia värisävyjä. Värillisten vahakerosten päälle kannattaa suojavahaksi levittää aina väritön vaha. Kun väritön pintakerros kuluu käytössä, levitetään uusi kerros - ja lattia on taas kuin uusi.   

Lattioiden maalaus on jälleen tullut suosituksi. Vanhoissa taloissa lattiat olivat yleensä ensin kuurattuja. Kun pintaa ei enää saanut kuuraamalla puhtaan näköiseksi, saatettiin lattia maalata uuden raikkaamman pinnan aikaansaamiseksi. Ensimmäisellä maalauskerralla lattia maalattiin kolmesti ohuella öljymaalilla, ja melko vaalealla värillä. Maalipinta säilyi hyvänä viitisen vuotta, jonka jälkeen lattia peittomaalattiin - aina astetta vanhaa väriä tummemmalla sävyllä. Sama työmenetelmä on toimiva tänäkin päivänä. Jos vanha lattia halutaan peittomaalata, kannattaa vanha maalipinta rikkoa hienolla hiomapaperilla kevyesti hioen ja pestä kidesoodalla, jotta maali tarttuisi paremmin. Lattiapinnan on oltava täysin kuiva, kun se maalataan. Jos koko maali halutaan poistaa, kannattaa se tehdä infrapunalämmittimen avulla tai siklata pois käsin. Käsin hiominenkin sallitaan, mutta kannattaa olla varovainen, ettei samalla hio pois vanhan lattian arvokasta kuluneisuutta. Maalinpoistoaineita ei kannata käyttää, siellä aine on vaikea saada kokonaan pois puun koloista. Pintakäsittelystä riippuen se voi aiheuttaa melkoisia harmeja myöhemmin.

Jos joku kysymys jäi vielä askarruttamaan mieltä, älkää epäröikö ottaa yhteyttä. Autamme mielellämme parhaamme mukaan!

Kirjallisuutta:

Puutalon remontti: Olenius, Koskenvesa, Penttilä, Tampere 1996.
RT 84-10617 Puulattiat, 2006.
Hirsitalon kunnostaminen: Vuolle-Apiola, Risto, Jyväskylä 2006.